Untitled

Lattialämmitysputkisto toimii lämmönluovuttimena vain vapaan lattian alueella.

Lattian päällyste, putkiston pituus, nimelliskoko, asennussyvyys ja putkien asennusväli vaikuttavat merkittävästi järjestelmän lämmönluovutukseen.

Suunnitteluvaiheessa tulisi selvittää lattian lopullinen pintamateriaali ja putkien asennussyvyys.

Lattioiden pintalämpötilojen suurimmat sallitut arvot

Reunavyöhykkeellä tarkoitetaan 1.0 m levyistä lattia-aluetta huoneen ulkoseinän vieressä.

Mikäli lattian pinnoitemateriaalina on parketti, tulee pintalämpötilan olla koko lattia-alalla tasainen ja mahdollisimman matala. Putkitus tulee tehdä siten, että sillä katetaan em. lattia-ala kokonaisuudessaan.

Lattialämmityksen mitoituksessa käytettäviä arvoja

Lämpöjohtoverkosto

Lattialämmitysverkoston tilavuuden laskennassa voidaan käyttää likimääräisarvoa 8 dm³/kW.

Lattialämmityksen mitoittaminen aloitetaan laskemalla rakennuksen lämmitystehontarpeet huonekohtaisesti. Koska lattialämmitys vaikuttaa tehokkaasti vain vapaan lattiapinnan alueella, jaetaan huoneen lämmitystehontarve vapaalle lattiapinta-alalle, jolloin saadaan keskimääräinen lämmitystehontarve/lattia m².

Huonekohtaisen lämmitystehontarpeen laskennassa ei tarvitse ottaa huomioon huoneilmasta maahan suuntautuvia lämpöhäviöitä, koska lattia toimii lämmönluovuttimena.

Maahan suuntautuva lämpöteho riippuu eristekerrosten paksuudesta, maanvaraisella alapohjarakenteella tyypillinen arvo on 10% lattialämmityksen kokonaistehosta.

Maahan suuntautuva lämpöteho on otettava mukaan lämmityspiirin vesivirtaa laskettaessa.

Taulukoista 1, 2, 3 ja 4 määritellään tarvittava lattialämmitysputkien asennusväli, kun tiedetään kiertoveden keskilämpötila (°C) ja vaadittava tehontarve Q (W/m²).
Taulukoiden tehoarvot perustuvat lattiarakenteeseen, jossa maanvarainen alapuolelta lämpöeristetty betonilattia on päällystetty muovilaatalla ja sisäilman lämpötila on + 20°C.
Mikäli lattiapinnoite tai putkien asennussyvyys poikkeavat oletetuista, niin taulukoista 5 ja 6 saadaan korjauskertoimet K1 ja K2, joilla käyräs- töistä luettu lämmönluovutusteho (Q) kerrotaan.
Tämän jälkeen tarkistetaan ja tarvittaessa muutetaan lattialämmitys- putkien asennusväliä tai putken halkaisijaa vastaamaan todellista kor- jattua lämmönluovutustehoa (Q2)

Q2 = Q x K1 x K2

Kuten taulukoista 5 ja 6 havaitaan putkitustasosta ylöspäin suuntautuva lämmitysteho riippuu lattiarakenteesta. Putkien yläpuolella sijaitsevan betonikerroksen paksuudella on paljon vähemmän merkitystä kuin lattian pintamateriaalilla.

Lopuksi tarkistetaan valitun putkihalkaisijan riittävyys vaadittavalle virtaamalle.

Käyrästöt perustuvat oheiseen lattiarakenteeseen

Käyrästöt perustuvat oheiseen lattiarakenteeseen

matto 1: tiivis, ohut alustaansa liimattu raskas kangasmatto
matto 2: alustaansa liimattu tiiivis neulehuopamatto
matto 3: ei liimattu kumipohjainen pehmeä kokolattiamatto

Taulukko 6

	Lattialämmityksen mitoitus Lattialämmitysputkisto toimii lämmönluovuttimena vain vapaan lattian alueella. Lattian päällyste, putkiston pituus, nimelliskoko, asennussyvyys ja putkien asennusväli vaikuttavat merkittävästi järjestelmän lämmönluovutukseen. Suunnitteluvaiheessa tulisi selvittää lattian lopullinen pintamateriaali ja putkien asennussyvyys. Lattioiden pintalämpötilojen suurimmat sallitut arvot Reunavyöhykkeellä tarkoitetaan 1.0 m levyistä lattia-aluetta huoneen ulkoseinän vieressä. Mikäli lattian pinnoitemateriaalina on parketti, tulee pintalämpötilan olla koko lattia-alalla tasainen ja mahdollisimman matala. Putkitus tulee tehdä siten, että sillä katetaan em. lattia-ala kokonaisuudessaan. Lattialämmityksen mitoituksessa käytettäviä arvoja Lämpöjohtoverkosto Lattialämmitysverkoston tilavuuden laskennassa voidaan käyttää likimääräisarvoa 8 dm³/kW. Lattialämmityksen mitoittaminen aloitetaan laskemalla rakennuksen lämmitystehontarpeet huonekohtaisesti. Koska lattialämmitys vaikuttaa tehokkaasti vain vapaan lattiapinnan alueella, jaetaan huoneen lämmitystehontarve vapaalle lattiapinta-alalle, jolloin saadaan keskimääräinen lämmitystehontarve/lattia m². Huonekohtaisen lämmitystehontarpeen laskennassa ei tarvitse ottaa huomioon huoneilmasta maahan suuntautuvia lämpöhäviöitä, koska lattia toimii lämmönluovuttimena. Maahan suuntautuva lämpöteho riippuu eristekerrosten paksuudesta, maanvaraisella alapohjarakenteella tyypillinen arvo on 10% lattialämmityksen kokonaistehosta. Maahan suuntautuva lämpöteho on otettava mukaan lämmityspiirin vesivirtaa laskettaessa. Taulukoista 1, 2, 3 ja 4 määritellään tarvittava lattialämmitysputkien asennusväli, kun tiedetään kiertoveden keskilämpötila (°C) ja vaadittava tehontarve Q (W/m²). Taulukoiden tehoarvot perustuvat lattiarakenteeseen, jossa maanvarainen alapuolelta lämpöeristetty betonilattia on päällystetty muovilaatalla ja sisäilman lämpötila on + 20°C. Mikäli lattiapinnoite tai putkien asennussyvyys poikkeavat oletetuista, niin taulukoista 5 ja 6 saadaan korjauskertoimet K1 ja K2, joilla käyräs- töistä luettu lämmönluovutusteho (Q) kerrotaan. Tämän jälkeen tarkistetaan ja tarvittaessa muutetaan lattialämmitys- putkien asennusväliä tai putken halkaisijaa vastaamaan todellista kor- jattua lämmönluovutustehoa (Q2) Q2 = Q x K1 x K2 Kuten taulukoista 5 ja 6 havaitaan putkitustasosta ylöspäin suuntautuva lämmitysteho riippuu lattiarakenteesta. Putkien yläpuolella sijaitsevan betonikerroksen paksuudella on paljon vähemmän merkitystä kuin lattian pintamateriaalilla. Lopuksi tarkistetaan valitun putkihalkaisijan riittävyys vaadittavalle virtaamalle. Käyrästöt perustuvat oheiseen lattiarakenteeseen Käyrästöt perustuvat oheiseen lattiarakenteeseen matto 1: tiivis, ohut alustaansa liimattu raskas kangasmatto matto 2: alustaansa liimattu tiiivis neulehuopamatto matto 3: ei liimattu kumipohjainen pehmeä kokolattiamatto Taulukko 6